Opettajaukon ajatuksia

 

Ei kovin mieltäylentävää lukea valtiollisen toimikunnan mietintöä peruskoulumme parantamiseksi. Olemme hetkessä menettäneet sijoitustamme Pisa-tutkimuksessa paljon ja nopeasti. Eihän joku Pisa ole jumala, mutta osviittaa antaa.

Pitkään on ollut tiedossa, että lapset täällä eivät viihdy koulussa, viettävät vähiten aikaa koulun penkillä ja saavat maailman parhaita tuloksia.

Toimikunta antaa mallin, jossa muksut saavat nukkua tunnin pidempään ja saavat aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Niitä vähiä rahoja, joita halutaan sijoittaa peruskoulutukseen, ei pitäisi sijoittaa jonninjoutavaan aamu- ja iltapäivätoimintaan vaan luokkakokojen pienentämiseen ja opettajien palkkaamiseen.

Kun opettaja voi hyvin, lapset myös.

1800- luvulla säädettiin laki kansakouluista, eikä kenelläkään saanut olla yli 5 kilometriä kouluun.

Nykyisellä elintasolla meillä ei mukamas ole enää varaa huolehtia lapsistamme. Suomen vahvuus on ollut, vaikka DDR-peräinen, peruskoulu, ei vesitetä sitä.

Ehkä opettajien maisteritasoisesta koulutuksesta voitaisiin luopua ja palata käytännönläheisempään seminaaritutkintoon. Ei koulutus ole pahasta, mutta sen suuntaaminen säästää hetkessä miljoonia.

Helppo on tehdä nolla-suunnitelmia ja ehdotuksia. Meillä on jo lyhyin koulupäivä ja –vuosi. Jos halutaan tuloksia ja vähemmän syrjäytyneitä nuoria, on pakko siitä myös veroissa maksaa.

Haluaisin myös hyvätuloiset talkoisiin mukaan.

 

Karttakepin jatke